Hyvinvointivaltio

Nyt puhun asiasta joka on jo hyvin pitkään ollut keskustelupalstojen number one hit. Ja toivon, että keskustelut jatkuvat aina, sillä mielipiteitä ja kokemuksia on tunhansittain.
OPISKELU SUOMESSA. Suomi kannustaa opiskelemaan.

Opiskelun positiiviset kannustajat:

• se on ilmaista, saat ammatin,
•  et ole vain sopivan työpaikan odottaja, 
• saat rahaa ja tukea opiskeluajalle, 
• opintolaina on helppo saada ja lainan myöntäminen ei koskaan ole kielteinen,
•  kasvatat itsellesi verkostoa
•  ja tietystihän opintomahdollisuudet ovat laajat.

Negatiiviset tekijät.

• Ammattikouluissa kirjat  maksavat enemmän kuin viikon ateriat, 
• aikuisopiskelijan koulutus on vähintään 400 euroa, 
• valitset toiveammatin, valmistut ja töitä ei ole
• Opintotuki? Mikä tuki? 400 euroa kuukaudessa? 
• Opintolainahan on hyvä idea, nuori henkilö saa tuhansia euroja, käyttää ne AIVAN vääriin asioihin ja muistaa 5 vuoden päästä, "tosiaan se olikin LAINA."
• Opintomahdollisuudet ovat laajat, mutta kouluun on vaikea päästä. Nuoret etenkin hakevat kouluihin vääristä syistä ja huomataan jälkikäteen, "paikka ei ollut mulle!" Toinen nuori istuu kotona haaveillen juuri tuosta opiskelupaikasta jonka hän menetti sillä paikkoja oli vain 16.

Kannatan opiskelua, mutta en työvoimatoimiston, vanhempien ja kaiken muun median painostamana. Nuori ihminen pääsee peruskoulusta ja on hämillään seuraavista vaihtoehdoistaan. Lukio? Ammaatikoulu? Välivuosi? Ja mitä töitä?
On niin helppo valita se väärä polku ja jäädä sille. Nuori näkee mahdollisuudet ja helposti lankeaa helppoon ja laiskaan valintaan. Ajatteleppa sitä näin:
Opiskelupaikka on valittava ja kun se löytyy alkaa hakuprosessi. Opiskellessa saat opintotukea joka on 300-469 euroa. (suurin summa ammattikorkea) Miten kukaan voi elää alle 500euron kuukausitulolla ja samanaikaisesti opiskella motivoituneesti? Vahvimmat selviävät ja heikoimmat syrjäytyvät. Mutta eihän tämä ole mikään selviytyjät-sarjan jakso. Ei kenenkään pitäisi syrjäytyä.
Toinen mahdollisuus on tehdä töitä. Ja jos olet oikein onnekas voit helposti tienata 800-1600 euroa kuukaudessa. Ilman koulutusta.
Kolmanneksi vaihtoehdoksi jää työttömyys ja sosiaalitoimiston asiakkuus.
Minkä vaihtoehdon luulet hämmentyneen nuoren valitsevan? Se on niin helppoa valita väärin.

Olen itse ollut näiden valintojen edessä, niinkuin ovat tuhannet tuhannet muutkin nuoret päivittäin. Asia on myös hyvin ajankohtainen myös henkilökohtaisesti, sillä lähin ystäväni on tässä tilanteessa(hän ei ole hämmentynyt nuori peruskoululainen, vaan jatko-opiskelua miettivä aikuinen nainen) ja hänkin on hyvin hämmentynyt suurista muutoksista joita tämä päätös voi tuoda hänen perheelleen. 

Tässä tämän päivän mietteitä.

Totuuden hetki alkaa

Joskus maailmassa asiat ärsyttävät. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. Minä kuulun joukkoon "vähemmän". Mutta silti, minäkin, kuten kaikki ovat oikeutettuja omaan ajatteluun. 
Aloitanpa kertomalla itsestäni, HUOMIOIKAA, kirjoitan anonyymina, mutta voinhan silti kertoa luonteestani, eikö niin.
Olen perheellinen. On lapsia, mies, omakotitalo, ja koira. Olen työssä käyvä kuten miehenikin on. Olen sosiaalinen, reipas ja teen töitä ihmisten parissa. Työtä josta tykkään. Näin ollen, olen onnekas. Poliittisesti sanottuna, satukseni on "mallikelpoinen kansalainen".
Syy tähän blogiin on tietynlainen terapia ja se, että saan sanotuksi ne asiat joita en jostakin syystä saa tai ole saannut sanotuksi juuri sillä hetkellä kun sanominen olisi ollut sopivaa. Toivon, että te jotka eksytte lukemaan blogiani, pystytte samaistumaan näihin tuntemuksiin ja ajatuksiin. Ollakseni reilu, kerron jo näin aluksi, että elämäni on ollut onnekas, sillä minulla on paljon ystäviä, rakkaita läheisiä ja muutenkin elämä mallillaan. Mutta jokaisella on se pieni hehkulamppu sisällään joka joskus leimahtaa ja pelkäät, että tuli leviää. Toisinaan hehku on niin pieni, että pelkäät sen sammuvan.
Katsotaan miten käy. 

Haluan olla rehellinen sanoillani. Haluan, että kuulen myös itseäni. Huumoriakin täytyy olla. Jopa tässä blogissa. Ja aina niissä elämän ärsykkeissä. Positiivisuuttaa saa etsiä, sillä eihän kultaakaan löydä jos ei edes vaivaudu kaivamaan.

Ensimmäinen askel on otettu. Tervetuloa mukaan.