Totuuden hetki alkaa

Joskus maailmassa asiat ärsyttävät. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. Minä kuulun joukkoon "vähemmän". Mutta silti, minäkin, kuten kaikki ovat oikeutettuja omaan ajatteluun. 
Aloitanpa kertomalla itsestäni, HUOMIOIKAA, kirjoitan anonyymina, mutta voinhan silti kertoa luonteestani, eikö niin.
Olen perheellinen. On lapsia, mies, omakotitalo, ja koira. Olen työssä käyvä kuten miehenikin on. Olen sosiaalinen, reipas ja teen töitä ihmisten parissa. Työtä josta tykkään. Näin ollen, olen onnekas. Poliittisesti sanottuna, satukseni on "mallikelpoinen kansalainen".
Syy tähän blogiin on tietynlainen terapia ja se, että saan sanotuksi ne asiat joita en jostakin syystä saa tai ole saannut sanotuksi juuri sillä hetkellä kun sanominen olisi ollut sopivaa. Toivon, että te jotka eksytte lukemaan blogiani, pystytte samaistumaan näihin tuntemuksiin ja ajatuksiin. Ollakseni reilu, kerron jo näin aluksi, että elämäni on ollut onnekas, sillä minulla on paljon ystäviä, rakkaita läheisiä ja muutenkin elämä mallillaan. Mutta jokaisella on se pieni hehkulamppu sisällään joka joskus leimahtaa ja pelkäät, että tuli leviää. Toisinaan hehku on niin pieni, että pelkäät sen sammuvan.
Katsotaan miten käy. 

Haluan olla rehellinen sanoillani. Haluan, että kuulen myös itseäni. Huumoriakin täytyy olla. Jopa tässä blogissa. Ja aina niissä elämän ärsykkeissä. Positiivisuuttaa saa etsiä, sillä eihän kultaakaan löydä jos ei edes vaivaudu kaivamaan.

Ensimmäinen askel on otettu. Tervetuloa mukaan.